Olen kirjoittanut aiemminkin jännittämisestä ja ainakin joissain
tilanteissa, joissa meidän pitää olla ison katsomon edessä niin on
ihan hyvä, että jännitämme silloin vähän. Näin totesin aiemminkin.

Ehkä silloin kun ihminen on täysin voideltu: Pyhässä Hengessä niin
hän ei tarvitse jännittämistä minään keinona, ellei Jumala sitten halua
pitää häntä "pienellä paikalla" ja nöyränä?

Jeesus voisi ottaa jännittämisemme kokonaan pois. Toisaalta hän
voisi ottaa pois sairauksiamme. Jostain syystä Jumalan Tahto on,
että me saamme kantaa tällaista "iestä" kuten jännittäminen.

Emme ainakaan pääse astumaan 45 numeron rautakärkikengillä
kesäteatterilavalle niin että kumisee, jos elämässämme on tulossa
jotain jännitettävää. Itse olen aina ollut kova jännittäjä. Siitä on
kuitenkin ollut useimmiten enemmän hyötyä kuin haittaa sillä silloin
minä en mene paikkaan X ja kuvittele olevani Jumalan suuri mies,
joka astuu esiin voitelussaan muita siunaten.

Silloin on pakko tulla, jos ei muusta niin jännittämisestä johtuen
hieman aralla tunnolla esiin ja nojattava Jeesukseen Kristukseen.
Voisiko jännittäminen johtua joskus tällaisesta? Itse jäin
miettimään sitä, sillä elämässäni on ollut ja tulee olemaan asioita,
joita saan jännittää, mutta jännitystä ei oteta minulta pois kuin
harvoissa tilanteissa.

Siunausta jokaiselle lukijalle. Ainakin Katille, jossei teitä muita
ole. :)

(Kuten tiedotteessa totesin, koitan poistaa sisennyksiä ja
käyttää tietyllä kaavalla toteutettua rivinvaihtoa, jotta ulkoasukin
olisi edes hieman miellyttävämpi. En kuitenkaan taida jaksaa
muuttaa kaikkia kerralla. Osan olen jo muuttanut, mutta antakaa
minulle aikaa niin kyllä ne vielä siitä siistiytyvät.)