Olen uninen mies, mutta jokin minussa alkaa taas herätä. Kuin

olisin rakastumassa naiseen, jota odotan elämääni. Uskovaista
sellaista. Jumalan lahjaa minulle, vaikka lihassani tiedän, että
en sellaista ansaitsisikaan.

Jumala on selvästi kuullut rukoukseni ja jokapäiväinen taistelu
pysymisestäni uskossa on loppunut. Nyt sen tilalla on
"hengellinen jano". Viimekertaisesta uskonvirvoituksestani lähtien
olen kyllä ollut uskossa, mutta välillä on ollut "lämpimämpää",
välillä "viileämpää". Mikäli meidän kätemme ei jaksa pitää kiinni
Jeesuksen kädestä, niin kuitenkin lämmittävän usein hän pitää
kiinni meidän käsistämme.