"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee
täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä
näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme
sitä kärsivällisyydellä."
(Room. 8:24-25)

Nämä kaksi raamatunjaetta avautuivat minulle viimeyönä lukiessani
Raamattua. Tässä puhutaan sokeasta uskosta, "joka voi siirtää
vuoria" ja kärsivällisyyden kasvamisesta. Pyhässä Sanassa puhutaan
usein kärsivällisyydestä. Joko suoraan tai epäsuorasti.

Juuri nämä jakeet ovat irti kontekstistaan, jossa joku voisi ajatella,
että ne kuuluvat vain ja ainoastaan siihen kohtaan. Minä taas uskon,
että Raamattu on kirjoitettu kerroksittain ja Pyhä Henki voi avata meille
uusia tulkintoja yllättävistäkin Raamatunkohdista.

Kärsivällisyys -sana mainitaan Raamatussa ainakin 38 kertaa, mutta
varmasti muulla tavoin kerrottuna vielä useammin.

Kun kuitenkin katsotte valitsemiani jakeita irti kontekstistaan, eivätkö
ne opeta jotain tärkeää uskonelämästä?