(Gal. 6:2) ei ole niin helppoa kuin voisi ensiksi ajatella. Jos
uskonsisar tai veli kantaa kärsimystä ja sinä haluaisit tehdä kaikkesi,
ehkä jopa enemmän kuin mitä hengellisessä mielessä kykenet.
Auttaisit vaikka lihan voimin, mutta joskus se on mahdotonta. Kuten
aiemmin olen todennut ja totena pidän: "Me olemme kaikki Jumalan
edessä lopulta yksin."
Sitä ei ole aina helppo niellä, mutta on hyvä muistaa se maallinenkin
tosiasia, että kaikki asiat selviävät suuntaan tai toiseen ennemmin
tai myöhemmin. On jätettävä uskova esirukouksin Jumalan haltuun.
Tämä voi kuulostaa kyyniseltä, mutta sitä se ei ole, sillä jos olisi
mahdollista, niin joissain tilanteissa haluaisin itse ottaa itselleni jonkun
läheisen taakat. Se ei ole mahdollista. Jumala armahtakoon meitä
kaikkia meidän vajavaisuudessamme.
